Louhinta ja verotus: mitä kirjata ja miksi kirjanpito on vaikein osa

Lue tämä ensin

Tämä ei ole veroneuvontaa, eikä se voi olla. Säännöt, verokannat, rajat ja määritelmät vaihtelevat maittain ja muuttuvat, ja niiden soveltaminen riippuu sinua koskevista tosiasioista, joita artikkeli ei voi tietää. Se voi kuitenkin kuvata kysymyksen muodon, jotta kun istut alas pätevän asiantuntijan kanssa, tuot mukanasi oikeat tallenteet etkä vuoden verran arvauksia.

Tämän artikkelin ainoa todella yleispätevä neuvo on lopussa: aloita tallenteiden pitäminen nyt etkä veroilmoituskaudella, koska tarvitsemasi tiedot on helppo kerätä niiden syntyessä ja lähes mahdoton koota jälkikäteen.

Kaksi hetkeä, ei yksi

Lähes jokainen verojärjestelmä, joka on ottanut kantaa louhintaan, käsittelee sitä kahtena erillisenä tapahtumana, ja niiden sekoittaminen on louhijoiden yleisin virhe.

Ensimmäinen on, kun kolikot saapuvat ja tulevat sinun omiksesi. Useimmat järjestelmät pitävät sitä tulona, joka mitataan sillä, mitä kolikot olivat sillä hetkellä arvoltaan omassa valuutassasi. Toinen on, kun myöhemmin myyt, vaihdat tai käytät ne. Se on erillinen tapahtuma, ja siinä merkitsee ero sen välillä, mitä saat, ja sen, mihin kolikot arvostettiin, kun sait ne.

Hallussapito, olipa se kuinka pitkä tahansa, ei yleensä ole tapahtuma itsessään. Hinnan liikkuminen hallussapidon aikana ei ole pääasia; pääasia on se, mitä teet kummassakin päässä.

Miksi kirjanpito on sääntöä vaikeampaa

Sääntö mahtuu yhteen lauseeseen. Sen soveltaminen ei mahdu, ja syy on tilitysaikataulu.

Joka tunti maksava pooli synnyttää vastaanottotapahtuman joka kerta, kun se maksaa sinulle. Vuodessa niitä on tuhansia, ja jokainen vaatii juuri tämän summan, juuri tämän kolikon, juuri tämän tunnin arvon omassa valuutassasi. Kukaan ei koosta sitä huhtikuussa muistinvaraisesti, ja yhden hinnan käyttäminen koko vuodelle on sekä väärin että jokaiselle tarkistajalle ilmeisen väärin.

Tämä on käytännön peruste kerätä tiedot sitä mukaa, ja siksi tähän liittyviä työkaluja ylipäätään on olemassa. Käytitpä mitä tahansa, se tarvitsee samat lähtötiedot, ja ne kaikki ovat saatavilla tapahtumien aikana.

Mitä säilyttää

Jokaisesta vastaanotetusta tilityksestä:

• Saapumispäivä ja -aika.
• Summa ja mikä kolikko se oli.
• Mitä summa oli arvoltaan omassa valuutassasi sillä hetkellä.
• Siirtotunniste ja lompakko-osoite, johon se meni.

Ja erikseen koko vuodelta:

• Mitä maksoit laitteistosta ja milloin.
• Louhintaan kohdistuva sähkö, joka on paljon helpompi perustella, jos rigeillä on oma mittarinsa.
• Poolin maksut ja mahdollinen louhintaohjelman kehittäjämaksu, jotka molemmat vähennetään siitä, mitä sinulle hyvitettiin.
• Jokainen louhittujen kolikoiden myöhempi myynti, vaihto tai käyttö samoine tietoineen kuin yllä.

Mistä nämä luvut saa täältä

Tilitykset-sivusi luettelee jokaisen tilityksen aikaleimoineen, summineen ja siirtotunnisteineen, ja koontinäyttösi sisältää saman historian workerikohtaisesti. Julkinen API tarjoaa samat tallenteet, mikä on käytännöllinen reitti jokaiselle, jolla on niin paljon tilityksiä, ettei käsin kopioiminen ole järkevää, ja API-viite dokumentoi päätepisteet ja niiden kentät.

Ainoa luku, jota pooli ei säilytä, on hinta omassa valuutassasi kunkin tilityksen hetkellä. Se tulee siitä hintalähteestä, josta sinä ja kirjanpitäjäsi sovitte, johdonmukaisesti sovellettuna. Johdonmukaisuus merkitsee enemmän kuin valitsemasi lähde: vaihtaminen kesken vuoden on se, mitä on vaikea selittää.

Harrastus vai liiketoiminta

Useimmat järjestelmät erottavat louhinnan henkilökohtaisena toimintana ja louhinnan liiketoimintana, ja ero muuttaa sekä sen, mitä olet velkaa, että sen, mitä voit vähentää. Raja vaihtelee, mutta kysymykset ovat tunnistettavasti samankaltaisia: kuinka järjestelmällistä se on, kuinka paljon on pelissä, hoidetaanko sitä tavalla, joka näyttää tähtäävän voittoon, ja kuinka paljon aikaasi se vie.

Kaksi esimerkkiä, esitettyinä esimerkkeinä eikä luettelona. Yhdysvallat verottaa louhittuja kolikoita tavallisena tulona niiden vastaanottohetken arvoon ja pitää toimintaa itsenäisenä ammatinharjoittamisena, kun se on elinkeinoa eikä harrastusta, mikä tuo mukanaan oman lisäveronsa. Yhdistynyt kuningaskunta kysyy, onko toiminta ylipäätään elinkeinoa, käyttäen vakiintuneita testejä; jos ei ole, vastaanotetun arvo on silti verotettavaa muuna tulona, ja myöhempiä luovutuksia tarkastellaan jälleen erikseen.

Kummassakin, kuten useimmissa muissakin, kaava on, että suurempaa ja harkitumpaa toimintaa kohdellaan enemmän liiketoimintana: tuloja vastaan voi vähentää enemmän, ja mukana tulee enemmän velvoitteita.

Mikä yleensä menee pieleen

• Mitään ei kirjattu vastaanotettaessa. Kallein yksittäinen virhe, koska toista tapahtumaa ei voi laskea ilman ensimmäistä, ja siinä vaiheessa hinnat ovat historiaa.
• Yksi hinta koko vuodelle. Kätevää, väärin ja näkyvästi väärin.
• Vain myynti ilmoitetaan. Vastaanottohetken tulo on erillinen tapahtuma eikä katoa siksi, ettet ole myynyt.
• Louhitut ja henkilökohtaiset kolikot samassa lompakossa. Sen selvittäminen vuosia myöhemmin, mitkä kolikot tulivat mistäkin, on tilanne, josta jokainen tämän alan neuvoja varoittaa. Käytä louhintaan alusta asti erillistä lompakkoa tai tiliä.
• Vähennyksiä ilman mitään niiden takana. Sähkö ja laitteisto ovat usein jossain muodossa vähennyskelpoisia, mutta vain jos on jotain näytettävää, minkä vuoksi mittari on vaivan arvoinen.
• Oletus, että pieni tarkoittaa verovapaata. Rajoja on monessa paikassa, mutta ne koskevat yleensä sitä, onko ilmoitus tehtävä, eivät sitä, laskettiinko tulo.

Se yksi suositus

Laita tallenteet kuntoon nyt ja pyydä oman maasi pätevää asiantuntijaa kertomaan, mitä ne tarkoittavat. Tallenteet ovat se osa, jonka vain sinä voit tuottaa, ne eivät maksa juuri mitään tilitysten saapuessa, ja jokainen ammattilainen, jonka saatat palkata, aloittaa pyytämällä juuri yllä olevaa listaa.